Kun illat pimenevät ja syystuulet pyyhkivät Provencen kukkuloiden yli, tarinat hengistä, hirviöistä ja pyhimyksistä saavat erityistä kaikupohjaa.
Luberonin, Alpillesin ja Rhônen laakson kylissä kansanperinne on aina ollut tapa selittää selittämätöntä. Maanviljelijät ja paimenet kokoontuivat aikoinaan tulisijan ääreen kertomaan tarinoita, joissa katoliset pyhimykset sekoittuivat muinaisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tässä artikkelissa esittelemme joitakin Provencen sitkeimmistä legendoista lohikäärmeistä ja ihmissusista kummituskelloihin ja vuorten noitiin sekä perinteitä, jotka muovaavat yhä kyläelämää pyhäinpäivän tienoilla. Kun halloween lähestyy ja pyhäinpäivä (La Toussaint) sekä sielujenpäivä seuraavat heti perässä, on täydellinen hetki löytää uudelleen myytit ja tavat, jotka kaikuvat yhä kautta alueen.
Tarasconin Tarasque
Provencen kansanperinteen kuuluisin olento on ehkä Tarasque, lohikäärme, jonka kerrotaan kauhistuttaneen Rhônen rantoja Tarasconin lähellä. Puoliksi petona ja puoliksi matelijana kuvattu Tarasque, jolla oli leijonan pää, kilpikonnan kilpi ja kuusi karhumaista jalkaa, runteli maaseutua ja ahmi niin karjaa kuin ihmisiäkin.
Legendan mukaan pedon kesytti pyhä Martta, Maria Magdaleenan sisar. Hän ylitti Rhônen, rauhoitti hirviön virsillä ja pyhällä vedellä ja johdatti sen takaisin Tarasconiin. Kauhuissaan olleet kaupunkilaiset surmasivat sen heti nähtyään, mutta katuivat myöhemmin tekoaan ja alkoivat kunnioittaa olentoa vuotuisilla juhlilla, joita vietetään yhä tänä päivänä.
Tarasconin Fête de la Tarasque -juhlassa jättimäistä lohikäärmehahmoa kuljetetaan yhä kaduilla rumpujen pauhatessa ja kellojen soidessa. Se on osin näyttävä juhlakulkue, osin muistutus siitä, miten kansanperinne ja usko kietoutuvat toisiinsa. Vierailijalle se on elävä osoitus siitä, miten keskiajan kauhutarina elää yhä nyky-Provencessa.
Provencen ihmissudet, loups-garous
Sudet ovat vaeltaneet Provencen vuorilla pitkään, mutta sukupolvelta toiselle kuiskittiin myös tarinoita ihmissusista, ranskaksi loups-garous. Luberonin metsissä ja Vauclusen syrjäisissä laaksoissa talonpojat pelkäsivät aikoinaan, että tabuja rikkoneet tai paholaisen kanssa liiton tehneet saattoivat muuttua olennoiksi, jotka olivat puoliksi ihmisiä, puoliksi susia.
Nämä legendat olivat huipussaan 1500- ja 1600-luvuilla, jolloin usko noituuteen ja hahmoaan muuttaviin olentoihin oli vahva. Kyläläiset kertoivat metsään kadonneista lapsista, joiden kohtalosta syytettiin ihmissusia. Niiden torjumiseksi ovenkarmeihin kaiverrettiin ristejä, ja täydenkuun öinä luettiin rukouksia.
Vaikka sudet metsästettiin lähes sukupuuttoon, tarinat ihmissusista elivät edelleen. Vielä nykyäänkin Luberonissa vaeltavat saattavat vitsailla öisin kuuluvista oudoista äänistä. Ihmissusitarinat kertovat, miten vanhat erämaan ja pimeyden pelot muovasivat maaseudun mielikuvitusta.
Les Baux'n kellonsoittaja
Les Baux-de-Provencen kukkulalinnoitus tunnetaan nykyään linnanraunioistaan ja laajoista näköaloistaan. Paikalla on kuitenkin myös aavemaisten läsnäolojen maine. Yksi vanhimmista tarinoista kertoo Les Baux'n kellonsoittajasta. Legendan mukaan nuori kellonsoittaja kieltäytyi uskonsotien aikana jättämästä paikkaansa, kun protestanttijoukot rynnäköivät kylään. Hän soitti kelloja varoittaakseen kyläläisiä, mutta sai surmansa tornissa. Paikalliset kertovat hänen henkensä viipyilevän yhä, ja myrskyisinä öinä voi kuulla heikkoa kellonlyöntiä, vaikka kellot ovat hiljaa.
Tarina elää, koska kalkkikivijyrkänteellä sijaitseva Les Baux on aina tuntunut tunnelmalla latautuneelta. Kun sen kapeilla kujilla kuljeskelee hämärissä, on helppo kuvitella vuosisatojen takaisia kaikuja. Uskoi kummituksiin tai ei, tarina tuo oman jännityksensä tämän dramaattisen paikan tutkimiseen pimeän tultua.
Mont Ventoux'n noita
Mont Ventoux hallitsee Pohjois-Provencea, ja nykyään se tunnetaan pyöräilijöiden haasteena ja luonnonsuojelualueena. Vuosisatojen ajan sitä kuitenkin pelättiin noituuden paikkana. Paimenet ja matkalaiset kertoivat noitien kokoontuvan sen rinteille varsinkin myrskyjen aikaan, kun salamat halkoivat huippua.
Eräs sitkeä tarina kertoo naisesta, jota syytettiin noituudesta Ventoux'n juurella sijaitsevassa kylässä. Paikalliset uskoivat hänen pystyvän nostattamaan tuulia ja tuhoamaan sadot. Kun hän eräänä yönä katosi, levisi huhu, että hän oli lentänyt huipulle noitien sapattiin.
Todellisuudessa tarinat syntyivät todennäköisesti vuoren ankarasta säästä ja eristyneisyydestä. Mutta vieläkin, kun Ventoux on pilvien peitossa, on helppo ymmärtää, miksi aiemmat sukupolvet näkivät siinä maiseman, johon yliluonnolliset voimat saattoivat kokoontua.
Pyhäinpäivän ja sielujenpäivän perinteet Provencessa
Provencen kansanperinne ei ole pelkkää pelkoa. Lokakuun lopun ja marraskuun alun tienoilla pyhäinpäivään (La Toussaint) ja sielujenpäivään (Le Jour des Morts) liittyvät perinteet nostavat esiin muistamisen ja rituaalit. Perheet käyvät hautausmailla, vievät haudoille krysanteemeja ja sytyttävät kynttilöitä läheistensä muistoksi. Joissakin kylissä elävät yhä vanhat tavat, joissa vaeltaville sieluille jätettiin ruokaa tai lapset kiersivät ovelta ovelle, samaan tapaan kuin halloween-perinteissä muualla. Nämä tavat kertovat katolisten rituaalien sekoittumisesta vanhempiin, vainajia kunnioittaviin vuodenaikariitteihin.
Vaikka provencelaiset lapset saattavat nykyään pukeutua halloweenina, monissa kodeissa vietetään pyhäinpäivää myös kokoamalla perhe yhteen, hoitamalla hautoja ja jakamalla tarinoita. Silloin menneen ja nykyisyyden raja tuntuu ohuemmalta, ja siitä kansanperinne saa kestävän voimansa.
Tarinat Tarasquesta, ihmissusista, kummituskelloista ja vuorten noidista eivät ole pelkkiä huvittavia tai pelottelevia kertomuksia. Ne paljastavat myös, miten provencelaiset yhteisöt hahmottivat maailmaansa: jokien ja susien vaarat, myrskyjen voiman, sodan pelon ja pyhimysten merkityksen suojelijoina. Vierailijalle näihin tarinoihin tutustuminen tuo alueen kokemiseen syvyyttä. Lohikäärmekulkueen seuraaminen Tarasconissa, Les Baux'n raunioilla kävely tai pilviin verhoutuneen Ventoux'n huipun katseleminen on rikkaampaa, kun tuntee maiseman taustalla elävän kansanperinteen.
Kun syksy asettuu ja halloween sulautuu pyhäinpäivään (La Toussaint), Provence tarjoaa tähän vuodenaikaan oman, omaleimaisen näkökulmansa: myyttien, muistojen ja perinteiden kudelman, joka yhdistää menneet sukupolvet nykypäivään. Hyvää halloweenia kaikille!
À bientôt,
Provence Holidays -tiimi
